Kokeneen oivalluttajana esittäytyy Ben Kalland Tieturilta, joka ammatikseen kouluttaa ja konsultoi it-prosesseja ja parhaita käytäntöjä.
Minulla on ollut ilo seurata Ideapakan kehitystä ensimmäisistä powerpointilla tehdyistä metodikorteista pakan nykymuotoon. On hienoa, että on olemassa työkalu, joka hyvin pragmaattisella tavalla auttaa kouluttajaa löytämään uusia pedagogisia näkökulmia.
Käytän menetelmiä samalla periaatteella kuin värejä powerpointissa: säästeliäästi ja harkiten. Jos menetelmästä tulee itseisarvo, se saattaa viedä huomion itse pääasiasta. Yleensä en edes paljasta kurssilaisille, että kyseessä on 'menetelmä', vaan integroin sen kokonaisuuteen.
Koska koulutan aika paljon samoja kursseja peräkkäin, haluan uudistautua. Minulla on ideapakka mukana salkussani ja selailen sitä satunnaisesti ja kun saan siitä idean, kokeilen sen toimivuutta seuraavan kurssin aikana. Minulle on tärkeää, että vaihtelen kurssin kulkua, esimerkkejä ja menetelmiä hieman joka kerta, pysyn silloin itse virkeämpänä ja sitä kautta luultavasti kurssilaisetkin.
Viime aikoina olen oppinut miten tärkeä lopun minuuttikierros on. Käivin itse kurssin ja se loppui hieman töksähtäen, olisin kaivannut lyhyttä palautekierrosta. Tajusin, etten itsekään aina sitä muista. Nyt lopun minuuttikierros on kursseillani vakiona.
Ensi kurssin alussa aion kysyä: montako prosessimanageria tarvitaan vaihtamaan hehkulamppu? Katsotaan innostuvatko kurssilaiset keksimään nokkelia vastauksia siihen...
