30.8.2010

Viikon 35 kokenut oivalluttaja: Kaisu Eronen

Olen Kaisu Eronen ja työskentelen koulutuspäällikkönä Jollas Instituutissa, S-ryhmän omassa oppimis- ja valmennuskeskuksessa.  Tieni Jollakseen johti Hämeen ammatillisen opettajakorkeakoulun opetusharjoittelun kautta ja ”Jollas ikäni” on tällä hetkellä 6 vuotta ja 7 kuukautta.  Reetta Kosken vetämässä Ideapakka –valmennuksessa sain kollegaltani roolilapun ”Monipuolinen pedagogi” ja tämä rooli kuvaa minua erinomaisesti omassa työssäni.  Viime kevään aikana suunnittelin ja toteutin Pedagogiset taidot Jollaksessa –opetussuunnitelman, 3 päiväisen valmennuksen, joka pitää sisällään valmennuksen suunnittelun, toteutuksen ja arvioinnin. Pääsimme jakamaan osaamistamme ja hyviä käytäntöjä näiden aihealueiden tiimoilta kollegoiden kesken ja valmennuspäivät koettiin erittäin antoisiksi ja onnistuneiksi. Vuosien varrella omaan reppuun on kertynyt hyvät eväät koulutuspäällikkönä työskentelyyn. Ilokseni kollegani luottavat ammattitaitooni ja saan usein toimia oivalluttajana heidän kanssaan jakaen vinkkejä omasta repustani heidän hyötykäyttöön ja ammattitaidon kehittämiseen.

Ihastuin Ideapakkaan ensi silmäyksellä, sillä en ole aikaisemmin törmännyt yhtä upeaan työkaluun, joka pitää sisällään valtavan määrän erilaisia metodeja / ideoita.  Ideapakka kulkee mukanani valmennuksesta toiseen ja hyödynnän sen ideoita niin valmennuspäivien aikana kuin suunnitellessani tulevaa valmennuspäivää.  Suosikkimenetelmiä, joita hyödynnän valmennuspäivissä, on Ideapakassa useita: minuuttikierros, powerpoint-karaoke, oppimispäiväkirja ja bullshit-bingo.  Monipuolisena pedagogina olen kehittänyt myös omia oivalluksien kautta uusia metodeja. Näistä mainittakoon punainen lanka, pudotus ja minuuden markkinat.   

Antoisaa syyslukukautta kaikille osaamisen kehittäjille opiskelijoiden parissa!

27.8.2010

Perjantai-idea: Lootuskukka



Tämän syksyn ideat pyörivät ideoinnin ympärillä. Ideapakassa on muutamia menetelmiä ideointiin (mm. aivoriihi, tuumatalkoot, tulevaisuuspaja, ideapalaveri), mutta mitä sitten kun ideoita on tuotettu paljon? Tarvitaan menetelmiä ideoiden arviointiin, valikointiin ja jatkokehitykseen.

Yksi idea johtaa useimmiten toiseen ideaan. Isosta kasasta syntyy pienempiä ideanpoikasia ja niistä taas lisää. Energisessä imussa ajatukset kumpuavat ja ideakasa alkaa kukkimaan.

Lootuskukka on havainnollistava menetelmä ja se soveltuu erinomaisesti ihmisille, jotka ovat visuaalisia. Menetelmä sopii niin yksilö- kuin ryhmätyöskentelyyn.



Osallistujat toimivat aivoriihen säännöin
  1. Kirjaa ideointitehtävän keskiympyrään (tai neliöön) 
  2. Ohjaa ryhmä tuottamaan spontaaneja ideoita viereisiin terälehtiin 
  3. Nimeä ja numeroi ideat
  4. Vetäjä valitsee yhden alkuidean (terälehti-idean) jatkoideoinnin kohteeksi 
  5. Ryhmä tuottaa taas viereisiin terälehtiin ideoitaan 
  6. Jatketaan samalla menettelytavalla, kunnes vetäjä katsoo ideoitten riittävän 
  7. Valikoidaan parhaat ideat eteenpäin työstettäviksi


25.8.2010

Viikon 34 kokenut oivalluttaja: Christer Sundqvist


"Monia vuosia olen kierrellyt Suomea ”turpaduunarina” yleisöä hauskuttaen ja huomannut erityisesti ravitsemuksen herättävän voimakkaita tunteita. Esiinnyn aina suurella tunteella. Vuorovaikutus yleisön kanssa on minulle tärkeää. Selventäessäni luennoilla välillä kovin monimutkaisiakin terveyskuvioita, otan monesti jotain yllättäviä apuvälineitä käyttööni."

Rutinoitunut toimittaja Reijo Ikävalko määritteli äskettäin Viva –lehdessä tämän viikon oivalluttajan tällä tavalla: ”Paraisilla asuva filosofian tohtori Christer Sundqvist, 53, on värikäs ja voimakkaita tunteita herättävä hahmo, yksi suomalaisen ravitsemuskeskustelun näkyvimmistä toisinajattelijoista. Hänen terveysaiheinen bloginsa on ylivoimaisesti Suomen suosituin. Siihen voi tutustua: www.sundqvist.blogspot.com.

Miten käytän Ideapakkaa henkilökohtaisena työkalunani?

Käytän Ideapakkaa työssäni esim. seuraavan päivän luennon ideointiin. Selailen pakkaa ja mietin voisiko jonkin kortin esittelemän idean tarvittaessa toteuttaa huomisella luennolla? Voi olla, että jokin käsiteltävä asia herätti niin suurta huomiota, että sitä voitiin työstää yleisön avulla. Olen valitettavast vain kerran saanut kokeilla aivan erinomaista Oppimiskahvila -työskentelymenetelmää. Ja se tuntui toimivan. Kysyin yleisöltä: "Mitä jos me yhdessä pohtisimme tätä juttua siellä pöydissä missä istutte?" Käynnistin keskustelut pöydissä antamalla eri pöydille asiasta hieman erilaisia näkökulmia pohdittavaksi. Jokainen pöytä valitsi kirjurin, joka piti kirjaa siitä millaisia ajatuksia oli esitetty asiasta. Jokaisen pöydän kirjuri esitteli sitten lyhyesti aikaansaannokset meille kaikille ja minä kommentoin aikaansaannoksia ihan lyhyesti.

Suosikkimenetelmäni

Pidän yleisön yllättämisestä. Kerran aloitin luennon sillä tavalla, että luettelin sillä hetkellä televisiossa esitettävät ohjelmat ja kerroin mitä muuta paikkakunnalla sillä hetkellä tapahtui. Sitten sanoin: "On todella ainutlaatuisen mukavaa, että tulit minun yksinkertaista luentoani kuuntelemaan, vaikka on tosi paljon muuta mielenkiintoista ohjelmaa tarjolla samaan aikaan. Jotta viihtyisit ja kokisit, ettet menettänyt mitään olennaista tullessasi luentoani kuuntelemaan, lupaan panna itseni likoon sataprosenttisesti. Sinun takiasi. Koska nyt juuri Sinä olet tällä, etkä telkkarin ääressä tai maamiesseuran kokouksessa..."
Suurta suosiota saavutti eräs äärettömän yksinkertainen yleisön aktivointimenetelmä. Yleisölle jaettiin värillisiä paperiarkkeja. Punaista paperiarkkia oli lupa nostaa näytille, silloin kun luennoitsijan puhe oli liian vaikeaa. Jos punaista oli näytillä vähän joka puolella yleisöä, silloin minun oli tarkoitus kysyä mikä oli niin vaikeaa ymmärtää ja selittää asia juurta jaksain niin, että asiasta ei jäisi mitään epäselväksi. Keltaista näytettiin silloin kun kaikki oli kunnossa, asia ymmärrettiin, mutta haluttiin ehkä hieman enemmän selostusta käsiteltävän asian yksityiskohdista. Oli ehkä vaara, että asiassa edettiin liian nopeasti ja oli vaara "tippua kärryiltä". Vihreä lappumeri oli osoitus siitä, että asia ymmärrettiin täydellisesti ja asiasta vallitsi yhteisymmärrys. Luennoitsijan pöydällä oli muutama valkoinen iso lappu, jossa oli valtavan isokokoinen kysymysmerkki. Sitä lappua oli lupa käydä nostamassa luennoitsijalle näkyviin heti jos tuli mieleen sellainen tärkeä kysymys, joka ei voinut odottaa luennon loppupuolella toteutettavaa kyselytuntia. Kaikilla ei ollut tällaista kysymysmerkkilappua koska oli nimenomaan tarkoitus innostaa vilkkaaseen keskustelun ja kyselyyn luennon jälkeen.

20.8.2010

Perjantai-idea: Kuusi hattua

Edward de Bono on tuotteistanut paljon erilaisia luovuusmenetelmiä, joista tunnetuin on kuusi hattua.

Bonon mukaan ongelma ajattelussa on sekavuus, koska yritämme ajatella liikaa kerralla. Tunteet, informaatio, logiikka, toiveet ja luovuus ovat kaikki mielessämme samanaikaisesti. Hattutekniikan avulla yksittäinen osallistuja tai koko ryhmä keskittyy yhteen asiaan kerrallaan.

Osallistujille muodostuu tyypillisesti ryhmässä jokin tietty rooli eli tietty tyypillinen tyypillinen ajattelu- ja asennoitumistapansa. Hattujen avulla tyypillisesti optimistisesti suhtautuva voikin ottaa aivan erilaisen roolin. hattujen avulla voidaan myös ohjailla ryhmän jäsenten lukkiutuneita asenteita, esimerkiksi pyytää jotakuta riisumaan musta hattunsa ja ottamaan tilalle vaihteeksi keltainen hattu.

Värien ei tarvitse olla hattuja, vaan ne voivan olla paperilappuja, tusseja tai huiveja.
Kuuden hengen ryhmässä jokaisella oma väri, joka määrittelee osallistujan roolin. Värit menevät seuraavasti:

Valkoinen: informaatio, faktat, luvut, data
  • Mitä tietoa meillä on aiheesta?   
  • Mitä aiheeseen liittyvää tietoa tarvitsemme?   
  • Kuinka saamme tarvitsemamme informaation? 
Punainen: intuitio, tunteet, vaistot
  • Minkälaiset ovat tunteemme ja tunnelmamme tästä asiasta?  
Musta: varovaisuus, arviointi   
  • Mitkä ovat ehdotuksen hyvät/huonot puolet?  
  • Mitä täytyy ottaa huomioon?
Keltainen: optimismi, hyvien puolien etsintä  
  • Mitkä ovat ehdotuksen hyödyt ja edut?   
  • Kuinka ne voidaan saavuttaa?  

Vihreä: uudet ideat ja näkökulmat   
  • Onko olemassa muita ideoita tai vaihtoehtoja?   
  • Voisimmeko tehdä tämän asian toisin?   
  • Voisiko asiaan olla toisenlainenkin selitys?  

Sininen: kokonaiskuva, organisointi ja kontrollointi  
  • Kuinka olemme lähestyneet asiaa?   
  • Kuinka meidän tulisi lähestyä asiaa?
Erilaisia tapoja toteuttaa kuusi hattua:
  • Roolit (=hatut) kiertävät ryhmässä viiden minuutin välein.
  • Koko ryhmä käsittelee asiaa samasta katsontakannasta (=väri) kunnes näkökulmaa vaihdetaan
Menetelmää voi ryhmässä harjoitella esim. suunnittelemalla henkilöstön virkistäytymispäivää.

17.8.2010

Viikon 33 kokenut oivalluttaja: Laura Huhtasaari

Tästä viikosta eteenpäin esitellään jälleen kokeneita oivalluttajia eli ihmisiä, jotka käyttävät aktiivisesti työssään erilaisia menetemiä. Kokeneet oivalluttajat ymmärtävät menetelmien välineellisen arvon ja että Ideapakka on pakallinen ideoita ammennettavaksi.

Syksyn ensimmäisenä kokeneena oivalluttajana esittäytyy erityisluokanopettaja KM Laura Huhtasaari.

Opetustyöstä minulla on kuuden vuoden kokemus. Olen opettanut lapsia ja nuoria Suomessa ja ulkomailla.

Miten käytän Ideapakkaa henkilökohtaisena työkalunani:

Tuloksekas opetustyö edellyttää yksilöllisten erojen kunnioittamista, erimielisyyden ja ambivalenssin sietokykyä. Vaatii innostusta ja rohkeutta toteuttaa opetusta omalla persoonallisella, aidolla tavallaan. Ideapakka on loistava opettajan työkalu, koska aina silloin tällöin tarvitaan ”pieniä välipaloja”, joita kutsun energisoijiksi tai jäänsärkijöiksi. Ideapakan menetelmiä voi käyttää monella eri tavalla. Niitä voi liittää käsiteltävään aiheeseen tai ne voivat toimia siltana aiheesta toiseen. Joillakin ”herättelymenetelmillä” ei puolestaan ole mitään tekemistä opetettavan asian kanssa (esim. taukojumppa). Energisoijat ovat parhaimmillaan jotakin pientä (noin 15 min), sopivasti hämmentävää ja hauskaa, mikä herättää oppilaiden mielenkiinnon. Välillä on ratkaisevan tärkeää katkaista tunti ja vaikka nauraa hetki, jotta jaksetaan taas paahtaa.

Suosikkimenetelmäni:

Aamupiirissä yksi yleisimmin käyttämäni menetelmä on se, että vain se jolla on esine (esim. luokan maskottina toimiva sammakko) saa puhua. Siinä harjoitellaan vuorovaikutustaitoja. Vuorovaikutus perustuu itseilmaisuun ja kuuntelemisen taitoon. Itseilmaisu on ihmisen tarve tulla ymmärretyksi. Aktiivinen kuuntelu puolestaan perustuu myönteiseen ja kiinnostuneeseen asenteeseen muita ihmisiä kohtaan. Se tarkoittaa sitä, että kuulemme toisen sanat tai hiljaisuuden, pyrimme ymmärtämään ilmaisijan tunnetilaa, havaitsemme kehon kielen eli ilmeet, eleet, asennot ja äänensävyt. Tällä menetelmällä myös parannetaan yhteishenkeä.



”Oppiminen on sen keksimistä, että jokin on mahdollista.”
(Fredrik S. Perls)

10.8.2010

Uusia ideoita ja oivalluksia luvassa


Syyskauden ensimmäinen Ideapajassa ideoitiin ja  Jollas-Instituutin iloisessa hengessä. Kuvassa SOK:n koulutuspäällikkö ja kouluttaja Marja Hämäläinen kantaa pinon Ideapakkoja uusille oivalluttajille. Tunnelmista ja oivalluksista on tulossa oma blogipostauksensa.

Syyskauden aikana Ideapakkaan tulossa paljon uusia menetelmiä sekä kulutusta kestävä suojapussi nicaragualaisnaisten kanssa yhteistyönä. Tulevan kauden aikana luvassa myös avoimia tilaisuuksia:

Opetusalan henkilöstölle avoimet ideapajat:

30.9. Educoden Ideapaja: Opettajien täydennyskoulutus
19.11. Educoden Ideapaja: Opettajien täydennyskoulutus

Kaikille avoimet Next Best Practices -ideapajat:

3.9. Avoin Ideapaja Tampereella. Ilmoittaudu!
8.9. Avoin Ideapaja Espoossa. Ilmoittaudu!

Organisaatiot, joissa on jo Ideapakkaa hyödyntäviä oivalluttajia sekä Ideapakan Facebook-ryhmän jäsenet ovat oikeutettuja -15% alennukseen.

Haluatko sinä tehdä yhteistyötä ideoinnin ja menetelmien osalta? Tai suunnitella tiimillesi oivalluttava Ideapaja?
Ideoin mielelläni! Reetta Koski 050 370 3003 reetta@ideakoski.fi