Viikon kokeneena oivalluttajana esittäytyy Tarmo Toikkanen, joka kertoo suhteestaan menetelmiin seuraavaa:
Olen kenties onnekseni toiminut jo vuosia Aalto-yliopiston Medialaboratoriossa, joka on pieni osasto. Pienen koon ansiosta monet työskentelymuodot ovat helpompia kuin satojen opiskelijoiden ryhmissä. Tavanomaisten luentojen sijaan hyödynnämme intensiivisiä kahden viikon työpajoja, pienryhmätyöskentelyä ja projekteja. Myös työni yhteisöllisen oppimisen tutkijana kyseenalaistaa monet perinteiset tiedon välittämiseen perustuvat toimintamuodot, kuten luennot ja tentit.
En edes muista, mistä Ideapakan alunperin bongasin. Varmaan joku Aivo Kurkiainen naamakirjassa siitä vinkkasi... :) Sain jo syksyllä beta-version hypisteltäväkseni ja totesin sen varsin laadukkaaksi teokseksi. Pakka sisälsi paljon uutta, mutta parhaiten sen laadun pystyin varmistamaan katsomalla, mitä pakka kertoi menetelmistä, jotka jo tunsin. Kumuloituvat ryhmät, pecha kucha ja salama-alustukset, kuusi hattua ja akvaariokeskustelu olivat tällaisia (joskin fishbowl conversationin olen itse suomentanut kalamaljaksi).
Ideapakkahan ei ole valmis reseptikirja, vaan ideointiopas, eikä missään nimessä tyhjentävä. Etenkin akvaariokeskustelua selittävä kortti selventää tämän mielestäni hyvin. Kortin kuvauksessa puhutaan porukan jakamisesta kahteen osaan - akvaarion sisällä keskusteleviin ja ulkopuolella olevaan yleisöön. Tämä on mielestäni erityistapaus suljetusta kalamaljasta, jossa siis voisi olla useampiakin ryhmiä, jotka yksi toisensa perään käyvät keskustelemassa. Esimerkiksi 30 hengen ryhmässä olisi 6 viiden hengen keskusteluryhmää, muiden seuratessa keskustelua. Ja suljettu kalamaljahan on vaihtoehtona avoimelle kalamaljalle, jossa viidestä keskustelijan tuolista yhtä pidetään aina vapaana. Keskustelijat eivät vaihdu ryhmissä, vaan kuka tahansa yleisöstä voi tulla tyhjälle tuolille, jolloin jokin keskustelijoista palaa yleisöön, pitäen yhden tuolin aina vapaana.
Tärkein oivallus minulle akvaariokortissa oli huomion kiinnittäminen juurikin suljetun kalamaljan vuorojen pakottamiseen. Kun yleisössä ollaan, ei ole mahdollisuuttakaan nostaa kättä ja sanoa mielipidettään, jolloin on helpompi keskittyä vain kuuntelemaan. Tätä en ollut itse tullut ajatelleeksi ja se nostaa suljetun kalamaljan mielenkiintoisemmaksi kuin mitä olen sitä aiemmin pitänyt. Sekä avoin että suljettu kalamalja soveltuvat eri tilanteisiin, joiden tunnistamiseen tarvitaan tietysti perustietoja näiden muunnelmien periaatteista, mutta myös omaa kokemusta. Ideapakka auttaa ainakin alkuun.
ITK2010-konferenssissa käytimme Sometu-verkoston teemaseminaarissa menetelmänä viiden istuimen avointa kalamaljaa. Taustaa ja kokemuksia siitä on blogissa: http://itk10.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti